Tj 8 - Nyt jännittää!!!

Tämänhetkinen fiilis on, että toivottavasti häät ovat pian ohi! Minua ja Joonasta jännittää niin paljon. En usko, että mulle tulee kuuluisaa häiden jälkeistä tyhjiötä. Luultavasti olen vain erittäin helpottunut! Tämä mahanpohjan kipristely on niin vahvaa.

Kuluneen viikon aikana teimme perheeni kanssa huikean matkan Lappiin Pallastunturin juurelle. Vuokraamastamme mökistä käsin teimme pitkiä päivävaelluksia Pallaksen eri puolille. Kaiken kaikkiaan vaelsimme tunturissa neljän päivän aikana noin 35 kilometriä. Reissun aikana viimeisetkin rusketusrajat hiipuivat kokonaan pois, kun pidin olkaimetonta toppia aina vaelluksilla.

Erityispisteet menevät Joonakselle, joka urheasti jaksoi mekastavaa ja suorasanaista perhettäni. Matka oli täydellinen lomanaloitus ja huilitauko hääsuunnittelun suosta.

Häiden valmistelu on ollut ihanaa, ja ihan parasta ikinä on mennä elämäni rakkauden kanssa naimisiin. Mutta onhan tässä ollut aivan valtavasti järjesteltävää, tehtävää ja mietittävää. Minulla oli hyvä tavoite saada viimeinen viikko ennen H-päivää rauhalliseksi ja mahdollisimman tehtävävapaaksi.  Kuitenkin muutamat jutut, jotka olisi voitu hoitaa jo aiemmin, jäivät viimeiselle viikolle kohtuullisesta organisoinnista huolimatta. Joonas tsemppasi hienosti juuri ennen Lapin reissuun lähtöä, ja sai yhdessä päivässä tehtyä melkein kaikki loput oman to do -listansa tehtävistä.

Hommat ovat muutenkin aika hyvin kasassa. Häävalssin harjoittelu on kyllä jäänyt aivan täysin sitä yhtä ainoaa kertaa lukuunottamatta...! Varmaan sitten veivaamme valssia joka päivä koko loppuviikon ajan. Muilta osin viimeisen viikon tehtävälista näyttää tältä:

LA-SU: Joonas hakee bestman T:n kanssa juomat Tallinnasta PreOrderin kautta. Helena askartelee saippukuplapurkit ja vieraskortit kuntoon. Ja valokuvatimelinen, jos ehtii ja jaksaa. Kodin siivous hääviikonlopun yöpyjiä varten. Pestään ja vahataan auto sunnuntai-iltana, tai viimeistään maanantaiaamuna.

MA: Hääpalaveri pitopalvelun ja juhlapaikan henkilökunnan kanssa. Keskustellaan vielä illan ohjelmasta, koristelusta ja vieraiden yöpymisestä. Loppujen hääkarkkien haku.

TI: Palaveri papin kanssa kirkossa. Käymme läpi vihkiseremonian, marssijärjestelyt ja avioliittohommat. Myös kanttoriin pitäisi viimeistään ottaa yhteys.

KE-TO: Vapaata panikointiaikaa. Varmaan viimeisiä to do -tehtäviä paikkaillen menee aika.

PE: Kaasot, bestmanit, morsiusneito, morsiamen perhe ja kuvaaja kokoustavat. Mahdollisuuksien mukaan käydään vihkitilaisuuden järjestelyt läpi paikan päällä kirkossa tai vähintäänkin teoriatasolla. Koristellaan hääpaikka.

LA: VIIMEISIÄ VIEDÄÄN! Hääpäivän rungosta annan myöhemmin selontekoa.

Kuuluisa häästressi alkaa vahvasti puskea pintaan. Mielestäni olen kiitettävästi organisoinut ja suunnitellut häähommat, mutta sehän se jännittääkin, onko jotain oleellista unohtunut... Onneksi kaasot, bestmanit ja sulhokin ovat loistavasti tilanteen tasalla.

Yksi hauska kriisinaihe ja virallinen morsiamen häähepuli pääsi tapahtumaan ennen Lappiin lähtöä. Joonas oli harjoittelussa, ja sovin ihan häntä ajatellen hääpalaverin pitopalvelun kanssa myöhään maanantai-iltapäiväksi, jotta hän varmasti ehtisi mukaan. Joonaksen harjoittelupäivät ovat kestäneet aamuneljästä iltapäiväkolmeen keskimäärin. Raportoin tästä häätiimimme Whatsapp-keskustelussa.

Saatoin ihan aavistuksen verran hermostua, että kenenkä kanssa minä oikein olen menossa naimisiin. Mielipahasta ja kiukuttelusta pyydettiin pian molemmin puolin anteeksi, ja nyt koko jutusta uskaltaa aika reteästi heittää vitsiä. Kumpaakin saattoi vähäsen väsyttää pitkien työpäivien vuoksi.

Häät ovat siis yhä tulossa, eikä edes sulhasta vaihdeta! <3 

Tj 19 - Kukkakaupoilla!

19 päivää eli alle kolme viikkoa häihin! Nyt oikeasti alkaa jo jännittää. Päivän ihastuksen ja hehkutuksen aiheena on ollut visiitti kukkakauppa Cosmoksessa Kuopiossa. Jouduin/pääsin käymään kukkakaupassa omin nokkineni, sillä yhteistä aikaa Joonaksen kanssa on päiväseltään kovin vähäsen.

Tärkein juttu oli tietenkin morsiuskimppu, jonka suunnittelusta aloitimme. Aluksi tuntui tosi orvolta, kun en yhtään tiennyt, miten homma oikein etenee, mutta kaupan omistaja opasti minua lempeästi ja auttoi minua löytämään ne oikeat kukat kimppuuni. Haasteena oli teemaan sopivien värien löytyminen, joita ei siis käytännössä ole juurikaan saatavilla. Erilaisia  lilaan taittuvia sinisen värejä ja shampanjan sekä persikan värisiä kukkia oli sen sijaan hyvinkin paljon. 

Erilaisten vaihtoehtojen mallailun jälkeen yllä olevassa kuvassa näkyvät kukat tulevan kimppuuni. Noista tunnistan vain valkean neilikan ja persikan värisen ruusun. Toinen vaihtoehto oli shampanjan värinen ruusu, joka näkyy alemmassa kuvassa vertailussa. Mutta koska se oli niin kalpean värinen, päädyin hehkuvaan persikkaan. Minusta ruusun väri elävöittää ja vielä vahvistaa lilojen kukkien sinistä sävyä.

Tasapainoa ja rauhaa tuovat valkeat pienehköt neilikankukat. Haluaisin morsiuskimpustani rennon ja boheemin, joten siitä tulee pisaranmallinen ja väljähkö kimppu. Jännittävää.

Joonas ja bestmanit saavat rintaansa persikanvärisen ruusun, jonka kaverina on tuota lilaa harsokukan tapaista kukkaa ja joku lehti. Sulhanen saa kuulemma vähän isomman ja näyttävämmän kukkavieheen! Kaasot saavat ranteisiinsa isot lilat kukat (joista ei ole kuvaa), ja joiden kaveriksi tulee pientä valkeaa neilikkaa ja lilaa harsokukkaa.

Ja sitten kaikkein paras! Mukaan kaupan päälle saan kaksi ihanaa ja isoa persikanväristä ruusua hiuksiini koristeeksi. Aivan parasta! Olen pohdiskellut jotain kivaa  ja kaunista luontoon viittaavaa koristetta löysän nutturan juureen, mutta sellaista mieleistä ei ole löytynyt. Tein jopa testiversion luonnonkukkaseppeleestä, mutta en luota omiin kädentaitoihini ihan niin paljon. Mutta hiuskoristehomma hoitui nyt! Olen aivan haltioissani. Saan kauniita teemaan ja pukuni kanssa mätsääviä ruusuja hiuksiini!

Olen enemmän kuin tyytyväinen! Melkein aloin itkeä vollottomaan kukkakaupassa onnesta. Hääkukkien valitseminen on kyllä ihan oma elämyksensä hääsuunnittelussa. Sanoinko jo, että tämä täysin ulalla ollut morsian sai aivan erinomaista palvelua? Muuta mun ei sitten tarvitsekaan tehdä, paitsi hakea tai pyytää joku hakemaan kukat hääpäivänä. Kyllä hyvään kukkakauppaan kannattaa todella panostaa. Lämpimät suositukset sinulle, joka tarvitset kukkapalveluita Kuopiossa.

Sitten vain toivotaan, että Joonas on tyytyväinen.... Pakkohan sen on olla. :) Ainakin se sanoi, että voin mennä tarvittaessa myös yksinkin käymään kukkaostoksilla.

Ostin myös ihanaa kynsilakkaa ihan hääpäivää varten. Olen maailman huonoin ja laiskin kynsienlaittaja, mutta hääpäiväksi siskoni laittaa mulle ihanat kynnet tämän avulla! Sitten kunhan saan näitä työmuijan kynsiä hivutettua hieman pidemmiksi.

Isä vierelläni

Päivät juoksevat. Päivän pohdinnan aiheena on isäni muistaminen häissämme. 

Hän menehtyi täysin arvaamatta vakavan aivoinfarktin seurauksena vuorokauden sisällä. Olin 8-vuotias ja nuorin siskoni oli äitini mahassa vielä. Aivoinfarkti johtui diagnosoimattomasta sepelvaltimotaudista, joka taasen johtui verisuonien ahtautumisesta, jonka syynä oli liian paljon kovaa rasvaa sisältävä ruokavalio ja liian vähäinen liikunnan määrä. 

Suomalaisten yleisin kuolinsyy on sydän- ja verisuonisairaudet, kuten myös isäni menehtymisen syynä oli. Kertomani lapsuuden trauman vuoksi Joonas on lempeästi aivopesty fiksaamaan ruokavaliotaan rekkakuskille epäominaiseen suuntaan. Ennen tapaamistamme Joonas saattoi syödä joka päivä 400 g jauhelihaa, sokerisia välipalapatukoita, suklaata, leipää, 0 g kasviksia ja 0 g hedelmiä.

Perkele mä sanon, jos meistä jompikumpi leskeytyy nelikymppisenä, kun lapset ovat pieniä, kuten äitini. Ja asian eteen ei tarvitse tehdä mitään maailmaamullistavaa, vaan pieniä, arkisia valintoja.

Eli ihan oikeasti: jos haluat elää almost happy ever after -tyylisen elämän kumppanisi kanssa, kannattaa syömäsi ruuan laatuun ja fyysiseen kuntoon oikeasti panostaa. Onnellisten ja terveiden elinvuosien määrää voi kasvattaa syömällä reilusti kasviksia/hedelmiä/marjoja, pehmeitä rasvoja ja liikkumalla runsaasti mahdollisuuksien mukaan! Ja käymällä lääkärissä, mikäli keho tai mieli oireilee. Ja silti voi välillä herkutella.

Isäni kuolemasta on jo 16 vuotta. Olen monesti miettinyt ja vollottanut, miten ylpeä isäni olisi tyttärestään ja tämän tulevasta aviomiehestä. Olen 100-prosenttisen varma, että isäni olisi epäröimättä hyväksynyt Joonaksen perheeseen ja luovuttanut minut kirkon käytävällä onnellisena ja haikeana. Mutta näin ei siis tapahdu, koska isäni ei syönyt tarpeeksi kasviksia, söi kovia rasvoja eikä käynyt ajoissa lääkärissä (!).

Olen useamman kerran pohdiskellut, miten voisin pienimuotoisesti muistaa isääni hääpäivänämme. Pyysin veljeäni saattamaan minut alttarille. Siskoni ja veljeni ovat ihmeellisiä, sillä heissä kaikissa elää muisto isästäni luonteessa, kiinnostuksen kohteissa ja kasvonpiirteissä. Ajattelen, että isäni kulkee vierelläni matkalla alttarille veljeni mukana. Varmasti muuten itken!

Alttarille saattaminen on sovittu ja lyöty lukkoon veljeni kanssa. Lisäksi olen pohtinut, miltä tuntuisi pitää juhlatilassa kuvaa isästäni. Meistä on vain talvinen yhteiskuva, joka ei sovi ihan meriteemaamme... toinen vaihtoehto olisi laittaa kynttilä palamaan jonnekin nurkkaan ja asetella siihen viereen pieni kyltti muistotekstillä. Kolmantena vaihtoehtona voisin perheeni esittelyn yhteydessä kertoa isästäni jotenkin niin, että hän on täällä tänään henkisesti läsnä, vaikka ei fyysisesti pystykään olla luonamme.

Kaikki vaihtoehdot tuntuvat vähän mälsiltä ja hautajaismeiningiltä. En kuitenkaan haluaisi olla kokonaan huomioimatta täysin toista vanhempaani, joka elää vahvana muistoissani.

Pohdinnat jatkuvat....