tiistai 27. marraskuuta 2018

Hääkoristeiden myynti!



Siitä on jo aikaa monta kuukautta, kun olen edellisen kerran tänne joutanut kirjoittamaan. Syksy on vienyt meidät tehokkaasti mukanaan. Naimisiinmenosta ja prinsessahärdellistä on jäänyt monta asiaa tuomaan pientä hehkua pimenevään syksyyn, vaikka marraskuu on aina marraskuu. Häiden jälkeinen tyhjiö on ollut kyllä kaukana, kun koko syksy on ollut villiä tykitystä opintojeni ja harrastusteni osalta.

Suunnitelmissa on teetättää häävalokuvista valokuva-albumi, kunhan ehtii ja jaksaa käydä ajan kanssa kuvia läpi. Albumin tekeminen pitää olla hauskaa. Seinällekin piti saada jotain koristetta siskoni J:n ottamista törkeän hienoista kuvista, joista yllä yksi esimerkki.

Sain viimein lisättyä viimein tänne blogin puolelle meidän häittemme koristeita! Toistaiseksi ne ovat olleet nätisti pakattuina makkarin nurkassa, mutta nyt niistä olisi mukava päästä eroon, vaikka haikeaa onkin. Jos kiinnostuit, vilkaise tuolta ylhäältä Hääkoristeiden myynti -sivu. :) 

Myynnistä löytyy tienvarsikyltit, valopallot, saippuakuplapurkit, organzaliinaa, siniset lasimaljakot ja läpinäkyvät lasimaljat.



maanantai 27. elokuuta 2018

Unelmien häämatkalla... kotimaassa


En muista yhtään, miten paljon olen kertonut täällä minihäämatkastamme. Mutta sen sanon, että se oli aivan mieletön.

Häämatkasuunnitelmamme vaihtui useamman kerran Joonaksen työkuvioiden ja käytännön faktojen vuoksi. Loppujen lopuksi päätimme, että pidämme häiden jälkeen viikon vapaata, jonka haluamme viettää Suomen lyhyestä kesästä ja toisistamme nauttien. 




Taktikoimme, että hääpäivän jälkeisen sunnuntain pyhittäisimme chillailulle. Aamulla myöhään hääyömökistä heräiltyämme keräsimme koristeet ja kävimme kaveriporukalla hampurilaisella. Illalla pakkailimme häämatkakamppeet ja otimme kyllä todella rennosti. Mikä ois mukavampaa, kuin makoilla ihan kahdestaan kotisohvalla hääkuplassa ja fiilistellä seuraavana päivänä alkavaa matkaa?

Olimme varaneet maanantaista perjantaihin superior-tason huoneen kylpylähotelli Sanista Kalajoelta. Pääsimme vasta illalla hitusen ennen kello yhtätoista paikalle, sillä kävimme ohikulkumatkalla moikkaamassa ja kiittelemässä Joonaksen porukoita vielä kertaalleen. Respa oli kuitenkin luvannut odottaa meitä, mikäli olisimme myöhästyneet vielä. 

Paikalla meitä odotti yllätys, sillä huoneemme oli upgreidattu häälahjana ylimmän kerroksen huoneistoksi! Olimme tosiaankin kumpikin aivan äimänä, enkä minä ainakaan ihan ymmärtänyt aluksi, että mikä juttu tämä oikein on. 




Huoneisto oli siis tosiaankin ylimmän kerroksen kulmahuoneisto, josta löytyi erillinen makuuhuone, tilava olohuone keittiöineen, astiastoineen ja pesukoneineen. Meitä odotti kylmässä kuoharipullo, lasillinen suklaakonvehteja sekä aamutossut!



Huikeinta hotellihuoneessa oli ehdottomasti näköala. Lasitettu parveke oli koko huoneiston levyinen, ja siitä näki kolmeen pääilmansuuntaan, ja mikä hienointa, suoraan merelle auringonlaskuun! Ranta oli yöllä melko autio ja niin lähellä. Kumpikaan meistä ei ollut tottunut tällaiseen ympäristöön ja kohteluun. 

Emme voi tästäkään kiittää koskaan tarpeeksi Liisaa ja hänen perhettään.






Vaikka kello oli jo yli puolen yön, ilma oli niin lämmin, että päätimme käydä vielä romanttisesti yöuinnilla. Selvisimme nukkumaan vasta reilusti aamuyöllä, ja hemmottelimme itseämme seuraavana aamuna tilaamalla huoneeseemme aamiaisen. Hulppea hotelliaamiainen - kahdestaan - omalla parvekkeella - ylimmässä kerroksessa - merinäköalalla - lämpimässä ja auringon paahtaessa rantaa - se oli jotain äärimmäistä luksusta, mitä kumpikaan ei ollut koskaan kokenut. 




Emme voineet itsellemme mitään... kävimme häämatkamme aikana kahdesti kuntosalilla treenaamassa. Ajattelimme, että koska kumpikin siitä nauttii, ja koska arjessa sitä aikaa ei aina niin hyvin ole, niin mikä ettei! Meillä taisi muutenkin olla kohtuullisen liikunnallinen häämatka, koska kävelimme ja uimme erilaisilla rannoilla sekä kävimme valokuvaajasiskoni kanssa Pakka-seikkailupuistossa kiipeilemässä. Kerta oli meille kaikille ensimmäinen. Mahanpohjaa kutkutti niin paljon, että ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi. 






Hotellin lisäksi panostimme illallisiin. Söimme törkeän hyvää ja myös ajoittain törkeän kallista ruokaa, joka ilta eri paikassa. Kaikki annokset olivat aivan tajuttoman hyviä, mutta päällimmäisiksi mieleeni jäivät Sandy Kelt ja hotelli Sanin oman ravintolan annokset. Myös hotelli Sanin Hyvän olon aamiainen on omien vertailukohtieni mukaan hotelliaamiaisten parhaimmistoa.




Kaikista ihanista, romanttisista ja herkullisista hetkistä yksi parhaita oli viimeisen illan valokuvaussessio Vattajan rannalla, jonka tarinan kerron mielelläni pitkästi ja rakkaudella myöhemmin.





Ikävää, että aiak kuluu ja ihmisen muisti (varsinkaan omani) ei ole täydellinen. Kauneimmat hetket kuitenkin säilyvät. Viisi täydellistä päivää Kalajoella kuuluvat nyt kultaisten muistojen arkkuun. Niistä päivistä muistan Joonaksen ihon lämmön, auringon paisteen ja meren raikkaan tuulen. Uteliaisuuden ja polttavan innostuksen siitä, että nyt todella olemme koko loppuelämämme yhdessä. 

Häämatkalta perjantaina palattuamme vietimme vielä rennon ja vapaan viikonlopun. Taisimme käydä kaveriporukalla pelailemassa, ehdin ratsastaa oman hevoseni ja otimme jälleen todella rennosti hääkuplassamme. Vietimme kahdestaan pizzapiknikkiä.




Arki alkoi rytinällä viimeistään tiistaina, kun menin ensimmäisen kerran loman jälkeen töihin. Siitä lähtien sekä minä että Joonas olemme tykittäneet töitä. Joonaksen rekkakuskin päivät alkavat aamuyöllä, ja minun vuoroni voivat olla mihin vuorokauden aikaan tahansa. 

Arjessa häähömpötys on väliin kohtuullisen tehokkaasti unohtunut, koska kahdenkeskistä rentoiluaikaa ei viikossa ole kovin paljoa tunteina mitattuna. On ihanaa palata häämatkan muistoihin, kun makoilimme ja olimme vain toisiamme varten sen viisi vuorokautta. Kun sen saman tunnelman saisi pidettyä niissä hetkissä, mitä ehdimme nähdä toisiamme, niin avioliittomme ei varmasti koskaan ajaudu harmaalle alueelle. 

perjantai 24. elokuuta 2018

Iso loppulasku: häiden kokonaisbudjetti



Tässä postauksessa esittelen, paljonko alunperin suunnittelimme budjettiin laittavamme rahaa, ja paljonko sitä loppujen lopuksi oikeasti meni. 

Budjetoin aivan kaikki häihimme liittyvät kulut Excel-taulukkoon, jota oli helppo muokata. Lopputuloksena on raadollisen rehellinen ja tarkka laskelma, josta näkyy, paljonko niin kutsutut pienen budjetin häät todella kustansivat. Edellinen budjettiamme käsittelevä postaus löytyy täältä.




Budjettitaulukossa näkyy vasemmalla alkuperäinen, suunniteltu budjetti häiden valmisteluiden alussa. Keskellä on hankintojen todellinen hinta, ja oikeaan reunaan oli kätevä merkitä häävalmistelujen edetessä, mitä on jo maksettu.  Samassa tiedostossa oli myös säästötiliemme saldot, jolloin varojen yli elämistä oli mahdollista seurata tarkasti. :) 

Excelistä näkee, että alkuperäisestä budjetista puuttui täysin joitakin osa-alueita (kaikki tyhjät kohdat). Esimerkiksi en ollut miettinyt ollenkaan mitään sormusten kaiverruksia. 

Olen oikeastaan oikein tyytyväinen häidemme budjetin onnistumiseen. Alkuperäinen suunnitelma ylittyi vain vajaalla tuhannella eurolla. Jotkut asiat maksoivat suunniteltua enemmän, ja joissakin asioissa budjetti alittui mukavasti.

Saimme paljon häihin liittyviä asioita lahjaksi, täysin pyytämättä! Esimerkiksi saimme kukkakauppa Cosmoksesta häälahjana kaaso H:n äidiltä morsiuskimpun ja bestmanien ja kaasojen kukkavieheet. Juhlien kahvitteluun yksi vieras oli tuonut itse leipomiaan supersöpöjä keksejä, ja vanhalta perhetutulta saimme mansikoita tarjottavaksi. Jatkomökkiin saimme äänentoistolaitteeksi JBL:n kaiuttimen bestmanilta ja tämän kihlatulta. Minihäämatkamme vietimme mielettömän hienossa luksushuoneistossa, jonka upgreidasi ihana sukulaisemme perustasoa paremmasta superiorhuoneesta (tästä tulee myöhemmin vielä lisää!). 




Jokainen lahja on ollut aivan mieletön ja ihana, ja jokaisen tunnearvo on rahallista arvoa todella paljon suurempi. Näitä ihmisiä emme voi tarpeeksi kiittää. <3

Saimme tehtyä myös ilman kuluja paljon asioita. Esimerkiksi kutsukorttien tekoon kaikki tarvikkeet löytyivät jo valmiiksi. Löysin paksua vesiväripaperia kaapin perukoilta, ja sain käyttää siskoni laadukkaita vesivärejä ja siveltimiä kutsujen maalaamiseen. Ihana kaaso K kirjoitti kalligrafiseen tyyliin runot kansiin lahjaksi. <3 Ja kotitulostimella oli hyvä tulostaa hääinfot ja sisäkannen viralliset tekstit. 

Valokuvauskohtaa ei löydy Excelistä ollenkaan, sillä pikkusiskoni Jojo lupasi kuvata meitä ilmaiseksi heti alunperinkin. Tosin ostimme hänelle uuden hinnakkaan objektiivin, mutta sitä ei lasketa. :)  Myöskään hääautoon ei uponnut rahaa, kun päätimme valita rakkaan perheenjäsenemme hääautoksemme. Koristeina käyttämiämme simpukoita olin kerännyt aiemmin merenrannalta ja osan saimme lainata siskoiltani.




Ohjelmakyltin tekoon löysin vanhat laudanpätkät äitini varastoista, ja istumajärjestyksen vieraskortteina toimivat merenrannalta haetut kivet. Samalla kympin maalipönikällä maalasimme kaikki tarvittavat tekstit. Pöytiin pikkusiskoni keräsivät luonnonkukkia hääpaikan ympäristöstä (toimi muuten oikein hyvin!).




Lisäksi pakollisissa ostettavissa asioissa pihistelimme, mutta laatua saaden. Yli tuhat euroa alunperin maksanut häämekkoni löytyi tosiaan Fb-kirppikseltä 245:llä eurolla, ja Joonas käytti reilu vuosi sitten  Sokokselta ostettua hyvää peruspukua. Sukkanauhan ostin Love me do -messuilta, ja sormusten kaiverrusten tekijän kilpailutin huolellisesti. Metsästin myös pitkään täydellistä ja edullista sormusta, jonka teetätin sitten Kultartissa. Nyt en voisi olla tyytyväisempi rinkuloihini! Häämeikki ja -kampaus tehtiin laadukkaasti hiusstudio Iloassa. Kaikista piheintä oli, kun viilasin ja lakkasin kynteni itse... 




Myös hääpaikan valinta oli todella hyvä. Mansikkaharjun paikka oli todella edullinen ja laadukas verrattuna Kuopion häämestoihin, jotka saattoivat maksaa neljä kertaa enemmän ja sisältää vähemmän palveluja. Kannatti todellakin.

Pahin ylilyönti tapahtui koristeluiden osalta, vaikka saimmekin tehtyä paljon ilman kuluja. Alunperin budjetoin koristeisiin 80-90 euroa, mutta Excelistä näkyy, että niihin upposi 366 euroa (turkoosi alue)! Hölmöin ja samaan aikaan hauskin budjetin ylilyönti on kyllä tämä Volvo V60 -kakunkoriste. Onneksi suurimman osan koristeista pystyy myymään eteenpäin.

Excelin ja tämän postauksen yhteenvetona voi siis sanoa, että 4000:lla eurolla on mahdollista järjestää ihanat häät. Häämatkasta tulee tosiaan vielä postaus erikseen. Vielä budjettilaskelmasta puuttuu kiitoskorttien valmistaminen ja lähetys (70 e)  sekä sukunimen vaihtoon liittyvät kulut (120 e).



maanantai 20. elokuuta 2018

Unelmien juhlamekko ja vaimotukkahaaveiluja



Pakko hehkuttaa! Ystäväpariskunta, joka oli vieraana myös meidän häissämme, on menossa viikon sisällä naimisiin! Häät ovat loistava tilaisuus etsiä ja ostaa jokin ihana juhlatamine, varsinkin jos sinulla on vain yksi talviseen menoon sopiva hienompi mekko...

Metsästin netistä yhden aamupäivän lähes aggressiivisesti mekkoa, josta minulla oli selkeä visio. Halusin, että se olisi täyspitkä, kevyesti laskeutuva ja selän paljastava. Vaaleanpunainen väri oli ehdoton. Häissämme juuri tällä tulevalla morsiamella oli sellainen, ja voi että, miten kaunis sävy sellainen vaaleanpunaisista vaalein on! Ei liian silmille hyppäävä, vaan herkän naisellinen. 

Selasin kaikki mahdolliset nettikaupat, ja millään ei meinannut löytää sitä oikeaa. Lopulta bongasin jostain multitie dress -nimellä kulkevan mekon. Mekkoa kutsutaan myös nimellä infinity dress tai convertible dress sen lähes loputtomien pukemistyylien vuoksi. Mekossa on kaksi hyvin pitkää ja leveää kangassuikaletta yläosana, jotka voi haluamallaan tavalla sitoa yläosaksi. 




Itse päädyin tilaamaan oman Goddiva-mallin mekkoni Bubbleroomista. Olin joka päivä ihan intopinkeä, ja kun pakettini viimein saapui, sen sovittelussa ja testailussa meni aikansa. Mekko on todella joustavaa ja todella kauniisti laskeutuvaa kangasta, eikä tunnu millään menevän ryppyyn. Joustava materiaali takaa sen, että mekko istuu monenlaisille eri kehonmalleille, eikä omien mittojen muuttuminen estä mekon käyttämistä.

Mekko on malliltaan myös todella pitkä.  Jopa niin pitkä, että hääkenkieni kanssa helma hipoo maata, mikä on toisaalta ihan positiivinen yllätys. Koska olen niin pitkä, usein kaupasta katselemani mekot jäävät aika lyhyiksi. Kunhan ehdin, voisin tätä löytöäni lyhentää jonkin verran. Väliaikaisena ratkaisuna kokeilen nostaa mekon helmaa hakaneuloilla vyötärökaistaleen alle.

Kaasoille tämä voisi olla hyvä vaihtoehto sen muunneltavuuden vuoksi. Kaasot voisivat asetella yläosan mieleisensä malliseksi, joko peittävämmäksi tai avonaisemmaksi. Mekko myös todellakin laskeutuu upeasti, eikä esimerkiksi tee minusta notkoselkäni vuoksi leveämpää kuin olen, kuten usein maksimekot tekevät. Mekolle tulisi varmasti myös tulevaisuudessa käyttöä sen asettelumahdollisuuksien vuoksi.




Mekon avonaisen selkäosan vuoksi sen alla ei vaan voi pitää rintaliivejä. Pohdin kuuluisille kananfileille vaihtoehtoa, ja keksin halvan ja varman ratkaisun. Fysioterapiakoulun teippauskurssilta mulle oli jäänyt kinesioteippiä, joka on joustavaa ja todella hyvin liimautuvaa. Leikkasin 10 cm pätkät teipistä, pyöristin reunat ja alhaalta ylöspäin teippaamalla sain rinnat hyvin huijatuiksi ojennukseen! Näyttää ihan siltä, kuin liivit olisivat tukemassa, vaikka ei olekaan. Aika outo tunne. Ja se on varma, ettei kinesioteippi lähde irti kesken illan, vaikka mitä tekisi.

Ainoa huono puoli Goddivan mekossa on sen lyhyt alushame, joka lähtee minulla välittömästi rullautumaan ylös. Mekko on muuten täydellisyyttä hipova niin väriltään kuin malliltaankin, joten korjaan tilanteen joko teippaamalla alushameen paikalleen tai viemällä sen myöhemmin ompelimoon alushameen pidennykseen. 

Näin jälkikäteen olisi ollut varmaan fiksumpaa tilata suomalaiselta Heilibridalilta sopivan mittaisella alushameella varustettu mekko, joka ei olisi ollut muutamaa kymmentä euroa arvokkaampi. Sivustolta sain myös suomenkielistä tietoa ja vinkkejä mekkoni käyttöön ja sidontaan. 




Olen kuitenkin onnellinen infinity dressin omistaja huolimatta tämän merkin pikku puutteista. Tälle mekolle tulee käyttöä juhlavissa tilaisuuksissa varmasti niin kauan, kuin se ehjänä pysyy. 

Lisäksi aion lähiaikoina varata ajan kampaajalle ja virallisesti leikata vaimotukan. Joonaksen helpotukseksi en vedä polkkaa, mutta kuivahtaneista latvoista voisi muutaman sentin ottaa. Tällä hetkellä mulla on vaan pitkä tukka ilman mitään hiusmallia. Viimeksi kävin 1,5 vuotta sitten kampaajalla värjäyttämässä raidat, ja edellisen kerran hiuksiani leikkasi koulutoverini koulumme luokassa väliajalla ompelusaksilla...

Nyt haaveilen U-mallisesta, pehmeän kerrostetusta leikkauksesta... :)





keskiviikko 15. elokuuta 2018

Suuren päivän aikataulut

Kerron tähän postaukseen tarkan suurpiirteisesti hääpäivämme ohjelmasta ja fiiliksistä Myday-tyyppisesti.  




6:30
Könysin ylös Joonaksen vierestä kotonamme. Olisi pitänyt nukkua enemmän kuin kuusi tuntia, mutta halusimme edellisenä iltana odottaa ja valvoa siihen saakka, että bestman L ja hänen kihlattunsa saaapuisivat meille yöksi. Eikä uni tullut tietenkään kovin nopeasti, sitten kun sänkyyn päästiin...

Kauneudenhoitotoimenpiteinä puhdistin ja kosteutin ihon Garnierin öljyisellä kasvovedellä ja Nivean rasvalla. Ja harjasin hiukset ilman selvitysaineita. Aamupalaksi vedin niinkin arkista ja terveellistä syötävää kuin puuroa ja hedelmiä. 
#morsiusdieettipysyiviimeiseensaakka




8:00
Joonas kävi heittämässä minut meikkiin ja kampaukseen. Alunperin suunnittelimme, että L kävisi viemässä minut. Minua jännitti niin paljon, että tunsin tarvitsevani Joonaksen lähelleni viime hetkiin saakka. 

Unohdimme, että meidän piti hakea ennen laittoon menoa kukat. Kaahailimme Kuopion autiossa keskustassa, että ehtisin ajoissa hiusstudio Iloaan. Kukkakauppa Cosmoksessa tuli päivän ensimmäiset itkut, sillä kukat olivat niin mielettömän kauniita! Paikan omistaja piti jännityksen katossa viimeiseen saakka. Ensimmäisenä hän toi näytille bestmanien ja sulhon kukkavieheet ja sitten kaasojen rannekukat (mielettömän ihanat). Vasta viimeisenä ja kiusallaan viivytellen näin kimppuni. Se oli täydellinen. Joonas vei mukanaan kukkaset kotiin, ja minä jäin hengittelemään kampaajan tuoliin.

9:00 
Loput meillä yöpyneestä porukasta, Johanna, bestman L kihlattuineen ja päivän toinen päätähti Joonas heräilivät kuulemma yhdeksän jälkeen. Joonas ja L kävivät asentelemassa Volvoon koristenauhat.




10:20
Meikkaus ja kampaus meni yllättävän rennosti ja nopeasti niin, että pääsin pois puoli tuntia etuajassa. Kampaajan kanssa oli rentouttavaa jutella, kovat pisteet hiusstudio Iloalle tehokkaasta jännityksen lieventämisestä.

Olimme sopineet, että L tulisi hakemaan minua yhdentoista pintaan, ja veisi minut kotimme lähellä asuvien kaaso H:n vanhempien luokse mekon pukemista varten, mutta... Sisäinen fysioterapeuttini iski, ja päätin rauhallisesti kävellä 3 kilometriä kosteassa, kuumassa ja pilvisessä säässä. Lämpötila oli jo tässä vaiheessa varmaan 25 astetta.



11:00
Kävely vähän rentoutti, meikki  ja tukka säilyivät yllättävän hyvin tyhmästä ideastani huolimatta. Mekostani piti ottaa kaikki nauhat kokonaan pois, koska iho oli todella nihkeä hirvittävän ilmankosteuden takia. Ihoni oli kuin liimalla kuorrutettu. Pienen taistelun ja tuskailun jälkeen sain prinsessapuvun päälleni ihanan H:n avustuksella. Tällä kertaa soitin L:n hakemaan meidät.




11:20
Tässä vaiheessa päivää jännitys oli jo hyvää vauhtia kohoamassa. First look -kuvaukset olivat todella vatsanpohjaa kutkuttavat, ja jännitys hieman lievenikin, kun näin Joonaksen. Talon asukkaat ja ohikulkijat onnittelivat meitä aika vuolaasti, mikä oli hämmentävää ja hauskaa. 




Seuraavaksi ajoimme kolmistaan Johannan kanssa muutaman kilometrin päähän kuvauspaikalle (mä olin siis kuskina mekkoni kanssa koko ajan tästä eteenpäin!) Säätiedottajat tekivät parhaan mahdollisen mokan hääpäivänämme. Koko aamuksi oli luvattu rankkaa vesisadetta, mutta vettä tuli aamupäivän ja valokuvausten aikana vain pisara tai pari! Mikä tuuri! Ilma oli tosin yhtä kosteaa kuin sademetsässä.




13:00
Valokuvat saatiin onnistuneesti pakettiin, ja palasimme kotiimme syömään ja hieman huilaamaan. Oli jotenkin todella absurdin tuntuista tepastella kotiympäristössä edestakaisin, lämmittää mikrossa edellisiltana tekemääni makaronilaatikkoa mikrossa ja syödä sitä pöydän ääressä, kun päälläni oli unelmieni hääpuku ja statukseni yhteiskunnassa oli järisyttävästi muuttumassa. Lisäksi pelkäsin kauheasti, että sotken mekkoni ketsuppiin, mutta olin varovainen.

13:45
Yllättävän pitkän tarkistelun ja varmistelun (onhan vihkitodistus mukana?!) lähdimme jälleen kolmestaan Johannan kanssa ajamaan paniikin siivittäminä kohti Leppävirtaa.  Moottoritiellä hitaita ohitellessani parasta oli ohitettavien autoilijoiden äimistyneet katseet. Ohitimme myös kaaso K:n ja S:n auton. Vilkutusten määrä oli runsas.




14:30
Leppävirralla alkoi vesisade. Parkkeerasin Volvon huolella kirkon porttien eteen, jotta voisimme poistua suhteellisen tyylikkäästi pois. Pari päivää ennen häitä tuskanhien kera etsittylle läpinäkyvälle sateenvarjolle tuli käyttöä siirtyessämme kirkkoon.

Ennen vihkimistä kävimme vielä nopean kertauksen kaikkien vihkimiseen osallistuvien kanssa. Molemmat bestmanit T ja L sekä kolme kaasoa M, H ja I edustivat kirkon etuosassa, ja veljeni saattoi minut alttarille. Minua jännitti mielettömästi. Otimme sakastissa selfien juuri ennen H-hetkeä.




15:00
Vihkiminen. Meinasin alttarille kävellessä hoppuilla koko ajan, ja jouduin muistuttelemaan itselleni rauhallista tahtia. Veljeni onneksi osasi askeltaa tasaisen rauhallisesti! En uskaltanut katsoa kuin kerran kirkkokäytävää kävellessämme vieraisiimme. Näin uskomattoman iloisia ja vähän kyynelehtiviä kasvoja. Puristin Joonaksen kättä varmaan liiankin tiukasti vihkitoimituksen ajan. Tahdon-sanan sanominen, sormusten pujotukset ja suuteleminen sujuivat tyylikkäästi kamalasta jännityksestä huolimatta. 




15:30 
Vihkimisen jälkeen kuljimme Joonaksen kanssa puolijuoksua piiloon morsiuskammarin tapaiseen kirkon eteiseen. Ulkona satoi kaatamalla, eikä perinteisen kujan muodostaminen ulos oikein lähtenyt ymmärrettävistä syistä. Joku kirkon henkilökunnasta ohjeisti vieraita muodostamaan sisälle kunniakujan ja pitämään silmät kiinni, kun palasimme vähän matkaa takaisinpäin kirkon käytävälle. Ihan hyvä sovellus. Saippuakuplia riitti, ja jännitys helpotti, kun selvisimme sateen läpi Volvoon istumaan. Oli vaikea uskoa, että me just menimme naimisiin!




Ajoimme Mansikkaharjuun, jonne jäimme edustamaan ja ottamaan vastaan onnittelut. Pari vierasta onnistui eksymään tällä parin kilometrin matkalla, mikä oli vähän huvittavaa. Vieraiden istuuduttua taisimme sanoa jotakin onnittelumaljojen yhteydessä, tai T sanoi, en muista! Pidimme yhdessä pienen esittelykierroksen vieraista; kuka kukin on, ja mistä tunnemme hänet, miksi halusimme kutsua hänet juhlimaan kanssamme. Mulle tuli uskomattoman hauska ja nolo moka, kun kutsuin veljeni vaimoa aviomieheksi, ja sain samalla varmaan päivän isoimmat naurut vierailtamme. 

16:00
Minulle tuli yllätyksenä, että hääpari aloittaa ruokailun! Ruoka oli todella hyvää, ja nälkä oli jo iso lounaasta huolimatta. Ruokailun jälkeen tein suuren siirron; päivitin Facebookiin uuden sukunimeni, ja ilmoitin olevani avioliitossa mieheni kanssa.




17:00 
Siirryimme ulos ottamaan kimppapotretit vieraiden kanssa. Jälkikäteen vähän ärsyttää oma hötkeltäminen kuvauksissa ja muutenkin juhlien ohjelman puolesta. Rentoutuminen oli vaikeaa, koska olin huolissani vieraiden viihtyvyydestä. Onneksi Joonas rauhotteli minua ja juotavaa riitti. Ehkä jonkun rentouttavan olisin voinut enemmänkin ottaa...




Bestmanit ja kaasot olivat järjestäneet todella paljon ohjelmaa! Ruokailuiden seutuun laitoimme tuolit vastakkain Kumpi on -leikin hengessä, mistä suoriuduimme oikein kiitettävästi. Kaaso H ja veljeni pitivät puheet ruokailujen seutuun.

18:00 
Kakkukahvit. Hävisin polkaisun, koska polkaisin liian aikaisin, mutta polkaisin todella kovaa... :D Olimme saaneet paljon yllätysherkkuja tarjottavaksi, kuten ystävieni leipomia sydänkeksejä.




Äitini piti puheen kakunsyönnin lomassa. Myöhemmin minut ja Joonas potkaistiin hetkeksi ulos terassille. Sisälle päästyämme saimme selvittäväksi vanhan solmitun lakanan, jonka laskoksista löytyi kaikenlaista rompetta, kuten laturi (!), kiviä ja leluauto. Ideana oli, että nämä esineet kertovat meidän hääyöstämme!

Ohjelmanumeroiden välissä oli paljon ylimääräistä vapaata aikaa, mikä meni minulla nopeasti. Taustaohjelmistona meillä soi koko ajan musiikki Spotifyista, ja käytössä oli photobooth-koristeet. Vieraskirjaan toivoimme kirjoitettavaksi ohjeita taataksemme onnellisen avioliiton. Mietin, että kirjoittavatko vieraat väin lyhyitä, yhden lauseen mittaisia juttuja, mutta suurin osa oli tuottanut kokonaisen sivun verran omaa tekstiä! Tekstit ovat aivan mielettömän ihania, rohkaisevia ja myös hauskoja. Kyynelehdimme ja nauraa räkätimme molemmat jatkuvasti, kun jälkikäteen luimme vieraidemme uskomattomia kirjoituksia.





19:00 
Sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto. Arvoimme kaasojen kanssa, heittäisinkö kimpun, vai pyörisinkö ympyrää silmät kiinni, ja antaisin kimpun kohdalle osuneelle naispuoliselle vieraalle. Lopputuloksena päädyin heittämään kimpun. Ei onneksi kirpaissut.

Joonaksella oli puolestaan jännät paikat sukkanauhan riisumisessa. Tämä oli yksi päivän hauskimmista ohjelmanumeroista, vaikka vähän höpsö perinne onkin. Onnea kopinottajille Matiakselle ja kaaso S:lle. 




20:00
Häävalssin aika. Kaasoni ja siskoni I sekä S lauloivat ja siskoni Johanna säesti viululla Akselin ja Elinan häävalssin. Esitys oli sellaisenaan jotain aivan ainutlaatuisen kaunista, minkä lisäksi olin todella otettu, että kaikki siskoni laittoivat kaiken osaamisensa peliin häissämme. Ensimmäisen säkeistön tanssimme kahdestaan, mutta toisen kohdalla lohkaisin vieraille, että "Jos meinaatte tanssia, niin nyt kannattaa nousta ylös!".


Kuva by kaaso K

Ideana oli laittaa bilemusat siitä soimaan suoraan yllätyksenä, kun porukka oli päässyt tanssimisen makuun. Minä ja Joonas olimme jo suunnitelleet alustavasti omaa koreografiaa MC Hammerin biisiin U Can't Touch This. Suunnitelma meni kuitenkin pieleen, koska emme olleet muistaneet infota tomeraa seremoniamestariamme bestman T:tä... Tämä vähän jäi harmittamaan. Homma korjaantui kuitenkin sillä, että T oli pitävinään puhetta, jonka jälkeen musat laitettiin uudella yrityksellä soimaan.

Häävalssin jälkeen suurin osa autolla liikkeellä olevasta porukasta alkoi tehdä lähtöä, ja tunnelma tiivistyi ja minun pääkopassani ainakin rentoutui entisestään. Hyvästellessäni vieraita tunnelma oli onnellisen haikea. 

21:00 
Minut houkuteltiin juhlasavukkeelle ulos, kun minut aivan täysin yllättäen ryöstettiin. Joonas-parka joutui kuulemma esittämään Uuno Turhapuro -tanssin ja harjoittelemaan ja esittämään minulle jonkin rakkauslaulun. 

Tämä ei jäänyt tähän, vaan Joonas ryöstettiin vuorostaan samoilla vauhdeilla suht onnistuneiden suoritusten jälkeen! Minun piti tehdä ja kertoa, miten punnerrus ja lankutus tehdään. Häämekossa! :D Lisäksi minun piti esittää vieraille soidintanssi itse valitsemani biisin tahtiin. Kesken esityksen Joonas palautettiinkin, ja yksinäinen soidintanssini muuttui villiksi ja vauhdikkaaksi paritanssiksi. Hääkenkävalintani ilmeni aivan täydelliseksi tällaiseen tarkoitukseen.




23:00 
Aloimme pikkuhiljaa siirtyä jatkomökkiin, joka sijaitsi heti juhlapaikan pihapiirissä järven rannalla. Tuntemattomat Mansikkaharjun leirintäalueella majoittujat onnittelivat minua, kun tepastelin alueella. Minua jopa pyydettiin valokuvaan parin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa ja sain kuoharilasin käteeni. Mekkoani ihasteltiin ja hipellettiin luvan kanssa, mikä oli myös aika hämmentävää, mutta hauskaa.

Tässä vaiheessa vaihdoin kevyemmän kesämekon hääpuvun tilalle. Lisäksi jouduin toteamaan, että ihanat hääpoponi olivat hanganneet mielettömät veriset rakot akillesjänteiden kohdalle! Kipua ei tuntunut lainkaan, ennen kuin riisuin kengät.

Jatkomökissä otimme kaaso M: ja tämän avokin tuomat lautapelit mukaan, ja otimme kunnon skabat. Parhaat naurut tuli Piirrä ja arvaa -pelissä, sillä pelaajien piirtämistaidot olivat sangen vaihtelevat ja mielikuvitus loistava. Illan draamahetket koittivat, kun L ja lähti Joonaksen kaverin kanssa hakemaan tupakkaa parin kilometrin päästä jalan, ja jäivät istumaan jonkin baarin terassille. Rangaistukseksi viivyttelystä joku (?) vaati heitä menemään naku-uinnille keskellä yötä...




Ilmeni myös, ettei Leppävirralta saa lauantaiyönä pitsaa mistään. Tämä herätti närää osassa porukkaa, mutta juhlaruuan rääppeitä oli jäänyt reilusti yli, samoin maailman herkullisimpia simpukkasuklaakonvehteja ja sydänkeksejä. Kenenkään ei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan.

2:00
Ilta jatkui häätiimin ydinporukalla kuulemma melkein aamukuuteen, mutta minä ja Joonas poistuimme jo kahden aikaan yöllä omaan häämökkiimme, kun olimme vielä suhteellisen virkeitä..... :)

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ

Nukuimme niin pitkään, kuin ikinä uskalsimme. Heräilimme onnesta hehkuen vähän ennen puoltapäivää, että ehdimme vähän siistiytyä ja siistiä paikkoja ennen mökin luovutusta. Olo oli todella hyvä, eikä mitenkään kohmeinen. Mansikkaharjun henkilökunta siivosi juhlapaikan, eikä meidän tarvinnut tehdä muuta, kuin kerätä ja pakata koristeet. Porukalla tähän meni vain puoli tuntia, kun kaikki oli kasassa.

M:n avopuoliso tarjosi meille ja muulle jäljelle jääneelle häätiimille yhdistetyn aamiaisen, brunssin ja lounaan paikallisessa Scanburgerissa. Mikä olisi sen parempaa, kuin syödä mozzarellatikkuja ja kunnon hampurilaista rakkaiden ihmisten ja oman tuoreen aviomiehen kanssa huikeiden juhlien jälkeen?  <3





maanantai 6. elokuuta 2018

The Dress - kaikki häämekosta



Olen kirjoittanut häämekostani hyvin vähän blogiini, koska halusin toki pitää puvun yllätyksenä miehelleni. Sen sijaan esittelin mekosta otettuja kuvia hyvinkin innokkaasti kaikille muille. Ja nyt, viimein, saan esitellä tämän Häämekon täällä blogissani! Varmaan voit uskoa, miten vaikeaa on ollut olla hehkuttamatta tätä ihanuutta.

Löysin ja tein ostopäätöksen varmaan melko epäominaisella tavalla morsiamalle. Asetuin Facebookin Hääkirpputorilla kolmanneksi jonon jatkoksi, ja minulla kävi tuuri. Mekon mitat olivat minulle napakat, mutta sain tingittyä hintaa ostamalla puvun suoraan ilman sovitusta.

Mekko on alunperin ostettu Virolaisesta hääpukuliikkeestä nimeltä Anna-Belle, jossa se maksoi noin 1000 euroa. Pukuni ehti tanssia yhdet häät, joista se päätyi käytettyjen hääpukujen liikkeeseen. Itse ostin mekon toiselta omistajaltaan, jonka häät peruuntuivat. Mekon hinta oli postikuluineen 245 euroa. 

Varoitus! Virolaisen mekon huono puoli on se, että siitä puuttuu kunnon saumavarat. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jos en olisi onnistunut kiinteytymään, mekkoa olisi ollut käytännössä mahdoton suurentaa. Olen vieläkin aika ylpeä itsestäni, että sain maltillisella ja järkevällä elämäntaparemontilla kiinteytettyä kehoani.




Parasta mekossani on sen täyskellohelma ja sen monet kerrokset. Helma on uskomattoman pöyheä ja elävä ilman vannehamettakin, jonka hätin käytännöllisyyssyistä pois. Yläosan kullansävyiset kirjailut ovat myös sellainen asia, josta todella pidän ja jota jaksan ihastella edelleen.






Meillä oli pitkään vääntöä häätiimimme kanssa siitä, kuka on kuskimme hääpäivänä. Yleinen mielipide oli, että häämekossa ei voi ajaa autoa ja hääparin tulee ottaa rennosti takapenkillä. Minä halusin alusta asti ajaa itse autoa hääpäivänä, koska olinhan tuleva rekkamiehen vaimo ja Volvolla ajaminen häämekossa on cooleinta ikinä (lisäksi Joonas on hyvin tarkka siitä, kuka saa istua rakkaan automme rattiin...). 

Pidin pintani. Hääpäivänä toimin itse kuskina valokuvausmestoille, kirkkoon ja juhlapaikalle. Mekkoa piti hieman asetella autoon istahtaessa, mutta valtavasta kangasmäärästä huolimatta vaihteiden käytössä ja ratin kääntelyssä ei mitään ongelmaa. Yksi hauskimmista päivän yksityiskohdista olivat vastaantulijoiden ja moottoritiellä ohitettavien katseet, kun kaasutimme hyvää vauhtia kohti avioliiton satamaa.

Alla olevassa kuvassa takapenkillä näkyy valokuvaajamme ja pikkosiskoni Johanna Aaltonen, joka otti meistä mielettömän hienoja valokuvia sekä hääpäivänä että minihäämatkallamme meren rannalla. Myös osa tämän blogitekstin kuvista on hänen ottamiaan.




Hääpäivän kuumuus ja kostea ilma tosin tekivät olosta ajoittain tukalan mekossa, mutta hiki oli muutenkin pinnassa koko ajan aamusta saakka. En hankkinut illaksi virallista kakkosmekkoa, vaan viihdyin unelmieni prinsessamekossa aamuyhdestätoista varmaan puolille öin saakka, siis yli 12 tuntia! Ajattelin, että koska saan pitää tätä ihanuutta vain sen yhden päivän, otan siitä kaiken ilon irti. Illan mökkijatkoille siirryttäessä vaihdoimme kumpikin vähän kevyemmät kuteet päälle. Mun jalat olivat jo ihan rakoilla, ja hiki valui villien tanssien jälkeen niin, että pikasuihkun jälkeen päätin suosiolla vaihtaa päälle kevyen valkosinisen lempparimekkoni. 






Hääpäivän iltana riisuessani mekon mieleni oli haikea. Mikä olisi yhtä suloisenkarvasta kuin katsoa maailman kauneinta, jo tehtävänsä suorittanutta häämekkoa sohvalla? Sama vähän surullinen fiilis tuli myöhemmin merenrannalla valokuvausprojektin lopuksi. Ai nytkö se jo loppui? Mun kovasti odottamani prinsessapäivä oli nyt juhlittu. Tuore aviomieheni lohdutti ihanasti sanomalla, että "sä oot aina mun prinsessa ja aina maailman kaunein".




Puvun tulevaisuus on toistaiseksi auki. Pesetyksen jälkeen voisin antaa sen pikkubudjetin häitä järjestävälle morsiamelle pikku summaa vastaan, vaikka luopuminen ei olisikaan helppoa. Mekko selvisi vahingoitta merenrantakuvauksista, joista kirjoitan erikseen lisää. Ainoa äksidentti sille tapahtui kirkossa, kun juoksin ennen vieraiden tuloa kirkkokäytävällä vessaan. Tallasin varmaan siinä helman päälle, kun käytävältä löytyi myöhemmin tyllikankaan palanen... Onneksi helmassa on kerroksia niin reilusti, että en edes löytänyt revennyttä kohtaa. :)

Lopuksi haluan mainita, että Bridal Buddy voi olla kätevä, mutta ei niin tarpeellinen. Jopa tällaisen runsashelmaisen mekon kanssa vessareissut onnistuivat turvallisesti ilman apuvälineitä tai avustajia.

Mekkoni toimi tehtävässään täydellisesti. Se oli mukava päällä, siinä oli hyvä tanssia ja liikkua (ja ajaa autoa). Lisäksi se oli minun mielestäni maailman kaunein. 

Todellinen The Dress. 

Minun hääpukuni.