Suuren päivän aikataulut

Kerron tähän postaukseen tarkan suurpiirteisesti hääpäivämme ohjelmasta ja fiiliksistä Myday-tyyppisesti.  

6:30

Könysin ylös Joonaksen vierestä kotonamme. Olisi pitänyt nukkua enemmän kuin kuusi tuntia, mutta halusimme edellisenä iltana odottaa ja valvoa siihen saakka, että bestman L ja hänen kihlattunsa saaapuisivat meille yöksi. Eikä uni tullut tietenkään kovin nopeasti, sitten kun sänkyyn päästiin...

Kauneudenhoitotoimenpiteinä puhdistin ja kosteutin ihon Garnierin öljyisellä kasvovedellä ja Nivean rasvalla. Ja harjasin hiukset ilman selvitysaineita. Aamupalaksi vedin niinkin arkista ja terveellistä syötävää kuin puuroa ja hedelmiä. 

#morsiusdieettipysyiviimeiseensaakka

8:00

Joonas kävi heittämässä minut meikkiin ja kampaukseen. Alunperin suunnittelimme, että L kävisi viemässä minut. Minua jännitti niin paljon, että tunsin tarvitsevani Joonaksen lähelleni viime hetkiin saakka. 

Unohdimme, että meidän piti hakea ennen laittoon menoa kukat. Kaahailimme Kuopion autiossa keskustassa, että ehtisin ajoissa hiusstudio Iloaan. Kukkakauppa Cosmoksessa tuli päivän ensimmäiset itkut, sillä kukat olivat niin mielettömän kauniita! Paikan omistaja piti jännityksen katossa viimeiseen saakka. Ensimmäisenä hän toi näytille bestmanien ja sulhon kukkavieheet ja sitten kaasojen rannekukat (mielettömän ihanat). Vasta viimeisenä ja kiusallaan viivytellen näin kimppuni. Se oli täydellinen. Joonas vei mukanaan kukkaset kotiin, ja minä jäin hengittelemään kampaajan tuoliin.

9:00 

Loput meillä yöpyneestä porukasta, Johanna, bestman L kihlattuineen ja päivän toinen päätähti Joonas heräilivät kuulemma yhdeksän jälkeen. Joonas ja L kävivät asentelemassa Volvoon koristenauhat.

10:20

Meikkaus ja kampaus meni yllättävän rennosti ja nopeasti niin, että pääsin pois puoli tuntia etuajassa. Kampaajan kanssa oli rentouttavaa jutella, kovat pisteet hiusstudio Iloalle tehokkaasta jännityksen lieventämisestä.

Olimme sopineet, että L tulisi hakemaan minua yhdentoista pintaan, ja veisi minut kotimme lähellä asuvien kaaso H:n vanhempien luokse mekon pukemista varten, mutta... Sisäinen fysioterapeuttini iski, ja päätin rauhallisesti kävellä 3 kilometriä kosteassa, kuumassa ja pilvisessä säässä. Lämpötila oli jo tässä vaiheessa varmaan 25 astetta.

11:00

Kävely vähän rentoutti, meikki  ja tukka säilyivät yllättävän hyvin tyhmästä ideastani huolimatta. Mekostani piti ottaa kaikki nauhat kokonaan pois, koska iho oli todella nihkeä hirvittävän ilmankosteuden takia. Ihoni oli kuin liimalla kuorrutettu. Pienen taistelun ja tuskailun jälkeen sain prinsessapuvun päälleni ihanan H:n avustuksella. Tällä kertaa soitin L:n hakemaan meidät.

11:20

Tässä vaiheessa päivää jännitys oli jo hyvää vauhtia kohoamassa. First look -kuvaukset olivat todella vatsanpohjaa kutkuttavat, ja jännitys hieman lievenikin, kun näin Joonaksen. Talon asukkaat ja ohikulkijat onnittelivat meitä aika vuolaasti, mikä oli hämmentävää ja hauskaa. 

Seuraavaksi ajoimme kolmistaan Johannan kanssa muutaman kilometrin päähän kuvauspaikalle (mä olin siis kuskina mekkoni kanssa koko ajan tästä eteenpäin!) Säätiedottajat tekivät parhaan mahdollisen mokan hääpäivänämme. Koko aamuksi oli luvattu rankkaa vesisadetta, mutta vettä tuli aamupäivän ja valokuvausten aikana vain pisara tai pari! Mikä tuuri! Ilma oli tosin yhtä kosteaa kuin sademetsässä.

13:00

Valokuvat saatiin onnistuneesti pakettiin, ja palasimme kotiimme syömään ja hieman huilaamaan. Oli jotenkin todella absurdin tuntuista tepastella kotiympäristössä edestakaisin, lämmittää mikrossa edellisiltana tekemääni makaronilaatikkoa mikrossa ja syödä sitä pöydän ääressä, kun päälläni oli unelmieni hääpuku ja statukseni yhteiskunnassa oli järisyttävästi muuttumassa. Lisäksi pelkäsin kauheasti, että sotken mekkoni ketsuppiin, mutta olin varovainen.

13:45

Yllättävän pitkän tarkistelun ja varmistelun (onhan vihkitodistus mukana?!) lähdimme jälleen kolmestaan Johannan kanssa ajamaan paniikin siivittäminä kohti Leppävirtaa.  Moottoritiellä hitaita ohitellessani parasta oli ohitettavien autoilijoiden äimistyneet katseet. Ohitimme myös kaaso K:n ja S:n auton. Vilkutusten määrä oli runsas.

14:30

Leppävirralla alkoi vesisade. Parkkeerasin Volvon huolella kirkon porttien eteen, jotta voisimme poistua suhteellisen tyylikkäästi pois. Pari päivää ennen häitä tuskanhien kera etsittylle läpinäkyvälle sateenvarjolle tuli käyttöä siirtyessämme kirkkoon.

Ennen vihkimistä kävimme vielä nopean kertauksen kaikkien vihkimiseen osallistuvien kanssa. Molemmat bestmanit T ja L sekä kolme kaasoa M, H ja I edustivat kirkon etuosassa, ja veljeni saattoi minut alttarille. Minua jännitti mielettömästi. Otimme sakastissa selfien juuri ennen H-hetkeä.

15:00

Vihkiminen. Meinasin alttarille kävellessä hoppuilla koko ajan, ja jouduin muistuttelemaan itselleni rauhallista tahtia. Veljeni onneksi osasi askeltaa tasaisen rauhallisesti! En uskaltanut katsoa kuin kerran kirkkokäytävää kävellessämme vieraisiimme. Näin uskomattoman iloisia ja vähän kyynelehtiviä kasvoja. Puristin Joonaksen kättä varmaan liiankin tiukasti vihkitoimituksen ajan. Tahdon-sanan sanominen, sormusten pujotukset ja suuteleminen sujuivat tyylikkäästi kamalasta jännityksestä huolimatta. 

15:30 

Vihkimisen jälkeen kuljimme Joonaksen kanssa puolijuoksua piiloon morsiuskammarin tapaiseen kirkon eteiseen. Ulkona satoi kaatamalla, eikä perinteisen kujan muodostaminen ulos oikein lähtenyt ymmärrettävistä syistä. Joku kirkon henkilökunnasta ohjeisti vieraita muodostamaan sisälle kunniakujan ja pitämään silmät kiinni, kun palasimme vähän matkaa takaisinpäin kirkon käytävälle. Ihan hyvä sovellus. Saippuakuplia riitti, ja jännitys helpotti, kun selvisimme sateen läpi Volvoon istumaan. Oli vaikea uskoa, että me just menimme naimisiin!

Ajoimme Mansikkaharjuun, jonne jäimme edustamaan ja ottamaan vastaan onnittelut. Pari vierasta onnistui eksymään tällä parin kilometrin matkalla, mikä oli vähän huvittavaa. Vieraiden istuuduttua taisimme sanoa jotakin onnittelumaljojen yhteydessä, tai T sanoi, en muista! Pidimme yhdessä pienen esittelykierroksen vieraista; kuka kukin on, ja mistä tunnemme hänet, miksi halusimme kutsua hänet juhlimaan kanssamme. Mulle tuli uskomattoman hauska ja nolo moka, kun kutsuin veljeni vaimoa aviomieheksi, ja sain samalla varmaan päivän isoimmat naurut vierailtamme. 

16:00

Minulle tuli yllätyksenä, että hääpari aloittaa ruokailun! Ruoka oli todella hyvää, ja nälkä oli jo iso lounaasta huolimatta. Ruokailun jälkeen tein suuren siirron; päivitin Facebookiin uuden sukunimeni, ja ilmoitin olevani avioliitossa mieheni kanssa.

17:00 

Siirryimme ulos ottamaan kimppapotretit vieraiden kanssa. Jälkikäteen vähän ärsyttää oma hötkeltäminen kuvauksissa ja muutenkin juhlien ohjelman puolesta. Rentoutuminen oli vaikeaa, koska olin huolissani vieraiden viihtyvyydestä. Onneksi Joonas rauhotteli minua ja juotavaa riitti. Ehkä jonkun rentouttavan olisin voinut enemmänkin ottaa...

Bestmanit ja kaasot olivat järjestäneet todella paljon ohjelmaa! Ruokailuiden seutuun laitoimme tuolit vastakkain Kumpi on -leikin hengessä, mistä suoriuduimme oikein kiitettävästi. Kaaso H ja veljeni pitivät puheet ruokailujen seutuun.

18:00 

Kakkukahvit. Hävisin polkaisun, koska polkaisin liian aikaisin, mutta polkaisin todella kovaa... :D Olimme saaneet paljon yllätysherkkuja tarjottavaksi, kuten ystävieni leipomia sydänkeksejä.

Äitini piti puheen kakunsyönnin lomassa. Myöhemmin minut ja Joonas potkaistiin hetkeksi ulos terassille. Sisälle päästyämme saimme selvittäväksi vanhan solmitun lakanan, jonka laskoksista löytyi kaikenlaista rompetta, kuten laturi (!), kiviä ja leluauto. Ideana oli, että nämä esineet kertovat meidän hääyöstämme!

Ohjelmanumeroiden välissä oli paljon ylimääräistä vapaata aikaa, mikä meni minulla nopeasti. Taustaohjelmistona meillä soi koko ajan musiikki Spotifyista, ja käytössä oli photobooth-koristeet. Vieraskirjaan toivoimme kirjoitettavaksi ohjeita taataksemme onnellisen avioliiton. Mietin, että kirjoittavatko vieraat väin lyhyitä, yhden lauseen mittaisia juttuja, mutta suurin osa oli tuottanut kokonaisen sivun verran omaa tekstiä! Tekstit ovat aivan mielettömän ihania, rohkaisevia ja myös hauskoja. Kyynelehdimme ja nauraa räkätimme molemmat jatkuvasti, kun jälkikäteen luimme vieraidemme uskomattomia kirjoituksia.

19:00 

Sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto. Arvoimme kaasojen kanssa, heittäisinkö kimpun, vai pyörisinkö ympyrää silmät kiinni, ja antaisin kimpun kohdalle osuneelle naispuoliselle vieraalle. Lopputuloksena päädyin heittämään kimpun. Ei onneksi kirpaissut.

Joonaksella oli puolestaan jännät paikat sukkanauhan riisumisessa. Tämä oli yksi päivän hauskimmista ohjelmanumeroista, vaikka vähän höpsö perinne onkin. Onnea kopinottajille Matiakselle ja kaaso S:lle. 

20:00

Häävalssin aika. Kaasoni ja siskoni I sekä S lauloivat ja siskoni Johanna säesti viululla Akselin ja Elinan häävalssin. Esitys oli sellaisenaan jotain aivan ainutlaatuisen kaunista, minkä lisäksi olin todella otettu, että kaikki siskoni laittoivat kaiken osaamisensa peliin häissämme. Ensimmäisen säkeistön tanssimme kahdestaan, mutta toisen kohdalla lohkaisin vieraille, että "Jos meinaatte tanssia, niin nyt kannattaa nousta ylös!".

Kuva by kaaso K

Ideana oli laittaa bilemusat siitä soimaan suoraan yllätyksenä, kun porukka oli päässyt tanssimisen makuun. Minä ja Joonas olimme jo suunnitelleet alustavasti omaa koreografiaa MC Hammerin biisiin U Can't Touch This. Suunnitelma meni kuitenkin pieleen, koska emme olleet muistaneet infota tomeraa seremoniamestariamme bestman T:tä... Tämä vähän jäi harmittamaan. Homma korjaantui kuitenkin sillä, että T oli pitävinään puhetta, jonka jälkeen musat laitettiin uudella yrityksellä soimaan.

Häävalssin jälkeen suurin osa autolla liikkeellä olevasta porukasta alkoi tehdä lähtöä, ja tunnelma tiivistyi ja minun pääkopassani ainakin rentoutui entisestään. Hyvästellessäni vieraita tunnelma oli onnellisen haikea. 

21:00 

Minut houkuteltiin juhlasavukkeelle ulos, kun minut aivan täysin yllättäen ryöstettiin. Joonas-parka joutui kuulemma esittämään Uuno Turhapuro -tanssin ja harjoittelemaan ja esittämään minulle jonkin rakkauslaulun. 

Tämä ei jäänyt tähän, vaan Joonas ryöstettiin vuorostaan samoilla vauhdeilla suht onnistuneiden suoritusten jälkeen! Minun piti tehdä ja kertoa, miten punnerrus ja lankutus tehdään. Häämekossa! :D Lisäksi minun piti esittää vieraille soidintanssi itse valitsemani biisin tahtiin. Kesken esityksen Joonas palautettiinkin, ja yksinäinen soidintanssini muuttui villiksi ja vauhdikkaaksi paritanssiksi. Hääkenkävalintani ilmeni aivan täydelliseksi tällaiseen tarkoitukseen.

23:00 

Aloimme pikkuhiljaa siirtyä jatkomökkiin, joka sijaitsi heti juhlapaikan pihapiirissä järven rannalla. Tuntemattomat Mansikkaharjun leirintäalueella majoittujat onnittelivat minua, kun tepastelin alueella. Minua jopa pyydettiin valokuvaan parin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa ja sain kuoharilasin käteeni. Mekkoani ihasteltiin ja hipellettiin luvan kanssa, mikä oli myös aika hämmentävää, mutta hauskaa.

Tässä vaiheessa vaihdoin kevyemmän kesämekon hääpuvun tilalle. Lisäksi jouduin toteamaan, että ihanat hääpoponi olivat hanganneet mielettömät veriset rakot akillesjänteiden kohdalle! Kipua ei tuntunut lainkaan, ennen kuin riisuin kengät.

Jatkomökissä otimme kaaso M: ja tämän avokin tuomat lautapelit mukaan, ja otimme kunnon skabat. Parhaat naurut tuli Piirrä ja arvaa -pelissä, sillä pelaajien piirtämistaidot olivat sangen vaihtelevat ja mielikuvitus loistava. Illan draamahetket koittivat, kun L ja lähti Joonaksen kaverin kanssa hakemaan tupakkaa parin kilometrin päästä jalan, ja jäivät istumaan jonkin baarin terassille. Rangaistukseksi viivyttelystä joku (?) vaati heitä menemään naku-uinnille keskellä yötä...

Ilmeni myös, ettei Leppävirralta saa lauantaiyönä pitsaa mistään. Tämä herätti närää osassa porukkaa, mutta juhlaruuan rääppeitä oli jäänyt reilusti yli, samoin maailman herkullisimpia simpukkasuklaakonvehteja ja sydänkeksejä. Kenenkään ei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan.

2:00

Ilta jatkui häätiimin ydinporukalla kuulemma melkein aamukuuteen, mutta minä ja Joonas poistuimme jo kahden aikaan yöllä omaan häämökkiimme, kun olimme vielä suhteellisen virkeitä..... :)

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ

Nukuimme niin pitkään, kuin ikinä uskalsimme. Heräilimme onnesta hehkuen vähän ennen puoltapäivää, että ehdimme vähän siistiytyä ja siistiä paikkoja ennen mökin luovutusta. Olo oli todella hyvä, eikä mitenkään kohmeinen. Mansikkaharjun henkilökunta siivosi juhlapaikan, eikä meidän tarvinnut tehdä muuta, kuin kerätä ja pakata koristeet. Porukalla tähän meni vain puoli tuntia, kun kaikki oli kasassa.

M:n avopuoliso tarjosi meille ja muulle jäljelle jääneelle häätiimille yhdistetyn aamiaisen, brunssin ja lounaan paikallisessa Scanburgerissa. Mikä olisi sen parempaa, kuin syödä mozzarellatikkuja ja kunnon hampurilaista rakkaiden ihmisten ja oman tuoreen aviomiehen kanssa huikeiden juhlien jälkeen?  <3