Unelmien häämatkalla... kotimaassa

En muista yhtään, miten paljon olen kertonut täällä minihäämatkastamme. Mutta sen sanon, että se oli aivan mieletön.

Häämatkasuunnitelmamme vaihtui useamman kerran Joonaksen työkuvioiden ja käytännön faktojen vuoksi. Loppujen lopuksi päätimme, että pidämme häiden jälkeen viikon vapaata, jonka haluamme viettää Suomen lyhyestä kesästä ja toisistamme nauttien. 

Taktikoimme, että hääpäivän jälkeisen sunnuntain pyhittäisimme chillailulle. Aamulla myöhään hääyömökistä heräiltyämme keräsimme koristeet ja kävimme kaveriporukalla hampurilaisella. Illalla pakkailimme häämatkakamppeet ja otimme kyllä todella rennosti. Mikä ois mukavampaa, kuin makoilla ihan kahdestaan kotisohvalla hääkuplassa ja fiilistellä seuraavana päivänä alkavaa matkaa?

Olimme varaneet maanantaista perjantaihin superior-tason huoneen kylpylähotelli Sanista Kalajoelta. Pääsimme vasta illalla hitusen ennen kello yhtätoista paikalle, sillä kävimme ohikulkumatkalla moikkaamassa ja kiittelemässä Joonaksen porukoita vielä kertaalleen. Respa oli kuitenkin luvannut odottaa meitä, mikäli olisimme myöhästyneet vielä. 

Paikalla meitä odotti yllätys, sillä huoneemme oli upgreidattu häälahjana ylimmän kerroksen huoneistoksi! Olimme tosiaankin kumpikin aivan äimänä, enkä minä ainakaan ihan ymmärtänyt aluksi, että mikä juttu tämä oikein on. 

Huoneisto oli siis tosiaankin ylimmän kerroksen kulmahuoneisto, josta löytyi erillinen makuuhuone, tilava olohuone keittiöineen, astiastoineen ja pesukoneineen. Meitä odotti kylmässä kuoharipullo, lasillinen suklaakonvehteja sekä aamutossut!

Huikeinta hotellihuoneessa oli ehdottomasti näköala. Lasitettu parveke oli koko huoneiston levyinen, ja siitä näki kolmeen pääilmansuuntaan, ja mikä hienointa, suoraan merelle auringonlaskuun! Ranta oli yöllä melko autio ja niin lähellä. Kumpikaan meistä ei ollut tottunut tällaiseen ympäristöön ja kohteluun. 

Emme voi tästäkään kiittää koskaan tarpeeksi Liisaa ja hänen perhettään.

Vaikka kello oli jo yli puolen yön, ilma oli niin lämmin, että päätimme käydä vielä romanttisesti yöuinnilla. Selvisimme nukkumaan vasta reilusti aamuyöllä, ja hemmottelimme itseämme seuraavana aamuna tilaamalla huoneeseemme aamiaisen. Hulppea hotelliaamiainen - kahdestaan - omalla parvekkeella - ylimmässä kerroksessa - merinäköalalla - lämpimässä ja auringon paahtaessa rantaa - se oli jotain äärimmäistä luksusta, mitä kumpikaan ei ollut koskaan kokenut. 

Emme voineet itsellemme mitään... kävimme häämatkamme aikana kahdesti kuntosalilla treenaamassa. Ajattelimme, että koska kumpikin siitä nauttii, ja koska arjessa sitä aikaa ei aina niin hyvin ole, niin mikä ettei! Meillä taisi muutenkin olla kohtuullisen liikunnallinen häämatka, koska kävelimme ja uimme erilaisilla rannoilla sekä kävimme valokuvaajasiskoni kanssa Pakka-seikkailupuistossa kiipeilemässä. Kerta oli meille kaikille ensimmäinen. Mahanpohjaa kutkutti niin paljon, että ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi. 

Hotellin lisäksi panostimme illallisiin. Söimme törkeän hyvää ja myös ajoittain törkeän kallista ruokaa, joka ilta eri paikassa. Kaikki annokset olivat aivan tajuttoman hyviä, mutta päällimmäisiksi mieleeni jäivät Sandy Kelt ja hotelli Sanin oman ravintolan annokset. Myös hotelli Sanin Hyvän olon aamiainen on omien vertailukohtieni mukaan hotelliaamiaisten parhaimmistoa.

Kaikista ihanista, romanttisista ja herkullisista hetkistä yksi parhaita oli viimeisen illan valokuvaussessio Vattajan rannalla, jonka tarinan kerron mielelläni pitkästi ja rakkaudella myöhemmin.

Ikävää, että aiak kuluu ja ihmisen muisti (varsinkaan omani) ei ole täydellinen. Kauneimmat hetket kuitenkin säilyvät. Viisi täydellistä päivää Kalajoella kuuluvat nyt kultaisten muistojen arkkuun. Niistä päivistä muistan Joonaksen ihon lämmön, auringon paisteen ja meren raikkaan tuulen. Uteliaisuuden ja polttavan innostuksen siitä, että nyt todella olemme koko loppuelämämme yhdessä. 

Häämatkalta perjantaina palattuamme vietimme vielä rennon ja vapaan viikonlopun. Taisimme käydä kaveriporukalla pelailemassa, ehdin ratsastaa oman hevoseni ja otimme jälleen todella rennosti hääkuplassamme. Vietimme kahdestaan pizzapiknikkiä.

Arki alkoi rytinällä viimeistään tiistaina, kun menin ensimmäisen kerran loman jälkeen töihin. Siitä lähtien sekä minä että Joonas olemme tykittäneet töitä. Joonaksen rekkakuskin päivät alkavat aamuyöllä, ja minun vuoroni voivat olla mihin vuorokauden aikaan tahansa. 

Arjessa häähömpötys on väliin kohtuullisen tehokkaasti unohtunut, koska kahdenkeskistä rentoiluaikaa ei viikossa ole kovin paljoa tunteina mitattuna. On ihanaa palata häämatkan muistoihin, kun makoilimme ja olimme vain toisiamme varten sen viisi vuorokautta. Kun sen saman tunnelman saisi pidettyä niissä hetkissä, mitä ehdimme nähdä toisiamme, niin avioliittomme ei varmasti koskaan ajaudu harmaalle alueelle.