Se sopi minulle. Sen vetoketju solahti niin kauniisti ylös saakka. Nyörejä sai kiristää, ja hengittäminen oli helppoa. Ja mukavaa. Ja se on niin kaunis!
Nimittäin minun häämekkoni. Se sopii minulle!
Sovittaminen kolmen kuukauden ja edellisen pahan mielen kokeilun jälkeen tuntui oikeasti todella jännittävältä. Entä jos se ei mene vieläkään? Pitäisikö minun alkaa etsimään jo uutta mekkoa? Entä jos en vaikka pitäisikään siitä?
Kyllä, minä pidän siitä, ja aivan valtavasti.
No joo, vetoketju luistaa edelleen pikkuhiljaa auki, vaikka mekko muuten istuukin hyvin. Tämä kertoo siitä, että kiristettävää vielä on vähäsen, mutta Pikkusiskoni J lupasi ommella siihen hakasen yläosaan, niin ei tarvitse huolehtia. Aion kuitenkin vielä jatkaa kiristämistä, sillä varaa on vielä mukavasti!
Kokeilin mekon kanssa kahdenlaisia erikorkuisia kenkiä, jotta voisimme piakkoin lähteä kaaso M:n kanssa hääkenkäostoksille. Noin 3-4 cm on sopiva!
Seuraavaksi voin jatkaa kenkähaaveiluja, jos vain ehdin arjen hommilta joskus. Tällä hetkellä näen itseni tepastelemassa vaalean kullan värisissä avokas- tai sandalettityyppisissä kengissä.
Ja mikä hienointa: Olemme esteettömiä menemään naimisiin! Sähköpostiin kilhati meille molemmille meilit tänään. Kuulutukset huudellaan kirkossa, ja seurakunnan lehteen tulee maininta naimisiinmenostamme. Onpa jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onko sinulla omia kokemuksia aiheesta? Linkkaa oma blogisi tai kerro oma vinkkisi minulle ja muille lukijoille! Palaute blogin sisällöstä on hyvin tervetullutta.