Yllättäviä pakollisia hankintoja ja pöytäkoristeet

Laskimme tässä joku päivä, että häihimme on vain 6½ kuukautta! Vielä joulukuussa tuntui, että kyllähän niihin on vielä aikaa. Nyt jo alkoi vähän jännittää. 

Häiden lähenemisestä seuraa yllättäviä tilanteita, jotka ennen pitkää tulisivat eteen joka tapauksessa. Viikonlopun shoppailureissulla kävimme aivan ohimennen, täysin ennalta aavistamatta, Petrifunissa, ja mukaan tarttui kaulakoristukset bestmaneille ja Joonakselle.

Minulla on selvät bridezillan oireet luettavissa. Kontrolloimaton tapahtuma, jossa sulho teki päätöksiä häihin liittyen. Melkein paniikki iski, kun Joonas päätti, että kuvassa oleva solmio lähtee mukaan. Alunperin menimme vain ohimennen vilkaisemaan yhtä toista, melko lupaavan sävyistä vihreänsinistä solmiota. No, samalla lähti bestmaneille rusetit kaulaan. Pienen hätäännyksen jälkeen (miten se kävi niin nopeasti?!) pystyin toteamaan, että ovathan ne ihan täydelliset meidän häihimme.

Toinen täydellisen odottamaton ostos oli vieraskirja. Olin aiemmin vähän pohdiskellut kaikenlaisten erittäin hienojen vieraskirjaideoiden keskellä, mikä niistä olisi kivoin. Kun löysin tämän todella kauniin kultakantisen, ison ja tukevasivuisen leikekirjan viimeisen kappaleen kirjakaupan alelaarista, tein hurjan ja hävettävän nopean päätöksen.

Vieraamme kirjoittavat nimmarinsa tähän kirjaan, ehkä mahdollisen tervehdyksensä hääparille. Siitä lähdetään. Siinä kirjakaupan edessä ajattelin myös, että hääkuvamme liimataan tähän samaan kirjaan, mikä olisi ihana ja helposti toteutettava ajatus. Tavallaan suurin osa hääpäivän materiaalista olisi samojen kansien sisällä. Toinen vaihtoehto olisi, että vieraista otetut polaroidkuvat liimattaisiin vieraskirjaan allekirjoitusten pariksi, mutta en oikein tiedä, jaksanko nähdä vaivaa. Näkyväthän vieraat kuvaajan juhlissa ottamissa kuvissa.

Jännitystä on hyvä purkaa myös suunnittelemalla kaiken maailman häähupsutuksia, kuten pöytien koristelua ja morsiuskimppua! Luonnonmateriaalit ovat pöytäkoristuksen teema. Pöydällä vuorottelisivat lasimaljakoissa olevat luonnonkukat ja lasimaljoihin tehdyt tuikkuasetelmat.

Löysin mahtavan sivuston nimeltä Luontoportti, josta pystyy itse katsomaan, missä kuussa on saatavilla minkäkinlaisia luonnonkukkia. Rehellisen sinisiä kukkia ei luonnosta juuri löydy tuohon aikaan, mutta lupiini ja hiirenvirna ovat mun lempparikukkia. Siihen sitten vain kaveriksi valkoista ja keltaista kukkaa, kuten siankärsämöä ja niittyleinikkiä. Edellisenä iltana tai samana aamuna kukat maljakkoon ja kukkavirkisteet sekaan.

Lilojen kukkien kaveriksi voisi yhdistää heinäkasveja, mahdollisesti kullanvärisiksi paahtuneita, jos niitä sattuisi löytymään. Näiden inspiroivien Pinterest-kuvien peusteella myös hääkimppuni voisi olla luonnonkukkaa, mutta se pitää vain sitoa huolellisesti.

Kynttiläasetelmista en löytänyt itseäni täysin miellyttävää kuvaa. Aiemmin haaveilin vesihelmillä ja vedenkestäviä ledejä täynnä olevista lasimaljoista. Tämän hetken visiooni sisältyy yksinkertaiset lasiastiat, joiden pohjalle laitetaan hiekkaa ja meren hiomia kiviä, ja siihen päälle tuikku tai hienompi sininen kynttilä.

Asetelmissa olisi hyvä olla jotain turkoosia. Joko vaalean turkoosi kaitaliina, sinertävät lasiastiat tai turkoosit tuikut.  Siinäpä etsin, mutta kyllä kai sitä jotain keksii. Hiekkaa ja merenhiomia kiviä ei ole vaikea löytää. Kesällä ennen häitämme teeme reissun yhteen ihanimmista paikoista Suomen maassa, nimittäin Vattajan rannalle Pohjanmaalle. 

Välillä tulee mieleen, että ei ole ihme, osa ihmisistä haluaa mennä pienellä porukalla naimisiin ilman mitään turhia hötkyilyjä. On tämä häiden suunnittelu aikamoista hommaa.