Trash the dress - valokuvista

Valokuvat ovat aina olleet minun suuri rakkaus. Harrastin vuosia aktiivisesti hevosvalokuvausta, ja hieman jotain potrettityyppistä hömppää joskus. Paperivalokuvien selailu on kuin kirjan lukemista.

Meidän valokuvaajamme ovat ilmaistyövoimaa lähipiiristäni. Toinen on peruskouluajoiltani jo tuntemani ystäväni, joka on kuvannut järjestelmäkamerallaan varmasti vähintään yhtä monta miljoonaa kuvaa, kuin minäkin. Toinen on pikkusiskoni, jonka viiltävää harkintakykyä ja taiteellisuutta tarvitsemme myös.

Hääbudjettimme on iso rajoittava tekijä, mutta lähipiirin harrastajakuvaajat ovat meille hyvä vaihtoehto muutenkin. Haluaisin itse valita parhaat kuvat ja muokata ne, ja lisäksi on kiva, että kuvia on runsaasti selattavaksi ja itse valittavaksi, eikä vain muutama kymmenen. 

Kaksi hyvää harrastevalokuvaajaa on hyvä setti. Kumpikin ehtii ehkä hölläämään ja nauttimaan juhlasta vuorotellen, ja kumpikin saa omia vastuualueitaan. Näistä pitää keskustella myöhemmin tarkemmin.

Huomenlahjakuvat eivät lähde tilaukseen, mutta First look -kuvat ovat ehdottomat. Aamupäivällä menen kampaukseen ja meikkiin, ja Joonas saa ehkä torkkua vähän pidmepään. Kun menen kaasoni vanhemmille pukeutumaan (ja panikoimaan), myös Joonas valmistautuu, ja treffaamme kaason ja bestmanin saattamana kuvauspaikalla. 

Olisi hauskaa, jos sekä minä että Joonas näkisimme toisemme yhtä aikaa edustuskunnossa. Jos kuvaajan ohjeistamana bestmanit ja kaasot saattavat meidät asemiin silmät kiinni, ja avaamme ne yhtä aikaa... Saattaa olla, että muutama kyynel irtoaa. 

Kuvat ovat kotoisin Pinterestistä.

Kuvauspaikkaa pitää vielä pohtia ja haaveilla, mutta esimerkiksi satama tai lehtomainen metsä olisi ihana. First look -kuvien yhteydessä otetaan myös jotain virallisia ja ratkiriemukkaita potretteja, ehkä myös häätiimikuvia bestmanien ja kaasojen kanssa. Myöhemmin illalla auringon laskiessa voisi ottaa lisää kuvia ja ryhmäpotretteja. Kaikki hupaisat hypyt olisivat huippuja. Tähän alle laitoin vain tällaisia ihania loistokuvia, joista saan inspistä tulevaan.

Hääpäivänä otettujen First lookkien, virallisten pari- ja ryhmäpotrettien sekä äksönkuvien lisäksi haaveilen rennoista trash the dress -kuvaussessioista myöhemmin häiden jälkeen.

Meri on häidemme yksi teema, ja minusta olisi aivan huikea ajatus kahlailla meren rannalla Joonaksen kanssa käsi kädessä mekko päällä. Häämekko vaan kastuu merivedestä ja menee hiekkaan, mutta eiköhän se ole sen arvoista. Häämekkoni ei siis ole kovin kallis, vain 240 e. Olen valmis uhraamaan sen, vaikka pöhlää se ehkä onkin. Mutta katsokaa näitä kuvia! Mieletöntä. Tämäntyyppiset otokset olisivat mahtava saada kiitoskorttikuviin - ja muistoksi seinälle. 

Joonas on mukana suunnitelmassa, ja olisihan se todella hauska ja vapauttava kokemus. Joonaksen puvulle on vielä käyttöä, joten se pysyköön henkarissa. Häämekkoa en tule koskaan enää käyttämään, joten olisi ihanaa saada sen käytöstä kaikki irti.

Toinen pitkään sydämessäni loimunnut haave olisi ratsastaa häämekko päällä hevosellani ilman satulaa, ja hankkia kunnon fantasiatyyppistä kuvamateriaalia. Meressä kahlailun jälkeen mekon saisi varmaankin ihan vesiletkulla pesten kohtalaisen siistiksi, ja eikun hevosen selkään. Ratsastessa hevosesta tarttuu hikeä ja rasvaa värjäten karvaa vasten olevan kankaan tai ihon ruskeaksi. Siinä mekko menisi viimeistään aika huonoon kuntoon, ja hyväksyn asian. 

Joskus vuosia sitten esiinnyin Jetterin kanssa ratsastusnäytöksessä valkea maksimekko päällä.  Olisi mahtava ottaa uusintakierros yli kuuden vuoden takaisesta. Lapsuudenkodissani, jossa Jetteri viettää eläkepäiviä, olisi aika hyvät kuvausmaisemat metsissä ja pelloilla. Tiedän, että hevoseni on jo iäkäs, joten olisi mahtava saada hienoja kuvia muistoksi viimeisistä yhteisistä villeistä vuosista.

Minä ja Jetteri vuonna 2011 nauttimassa elämästä.

Tsemppiä morsiamille häiden suunnitteluun. Älkää antako päiden levitä!